Toteutimme MTK:lle ja SOK:lle selvityksen, jossa tarkasteltiin erilaisten kauppakassien ravintoainesisältöä ja ilmastovaikutuksia. Työssä koottiin neljää erilaista ruokakassia S-Ryhmän ostodatan perusteella sekä yksi kassi ravitsemussuositusten mukaisesti. Ruokakassien sisältöä tarkasteltiin vertaamalla, kuinka paljon ravintoaineita saadaan suhteessa hiilipäästöihin. Selvityksen tulosten perusteella sen lisäksi, että ruokakassien ravintosisältöä ja hiilipäästöjä tarkastellaan erikseen, niitä on syytä tarkastella niitä myös yhtä aikaisesti.
Ruokavalintoihimme vaikuttavat ravitsemussuositukset sekä ilmastotekijät – periaatteessa. Käytännössä valintamme ovat monien arjen, tottumusten ja mielihalujen summa. Aiheen äärelle pureuduttiin Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton, MTK:n, ja SOK:n teettämässä selvityksessä Ilmasto ja ravitsemus – Ruokakassit puntarissa. Selvityksessä koostettiin neljä ruokakassia S-ryhmän ostodataan pohjautuen sekä niiden rinnalle ruokakassi, joka pohjautui suositusten mukaisiin ruokavalintoihin. Ruokakassien ravintoainesisältöä arvioitiin ravintoainetiheyspisteillä, jotka laskettiin tarkastelemalla kassien ravintoainetiheyttä. Lisäksi laskettiin kassien hiilipäästöt. Ravintoainetiheyspisteitä ja hiilipäästöjä käyttäen muodostettiin vertailuluku, CO2-ravintoainetiheysindeksi. Indeksin avulla voidaan vertailla, kuinka paljon hiilipäästöjä syntyy suhteessa ravintoaineiden saantiin.
Pohjalla S-ryhmän ostodata
Tarkastelu pohjautuu S-ryhmän ostodataan. Ruokakassien muodostamista varten luotiin neljä erilaista ostajaprofiilia, joiden ikä ja asuinpaikka vaihtelivat.
Pientalous alle 34 v., ison kaupungin keskusta
Lapsiperhe, koko Suomi
Pientalous 35-64 v., taajama
Pientalous yli 64 v., maaseutu
Ruokakassien sisällöt muodostettiin huomioimalla eri ruoka-aineryhmien painottuminen ostajaprofiileissa sekä profiilien suosituimmat ruokavalinnat ruoka-aineryhmittäin. Käytetty data on vuodelta 2020 ja mukana datassa ovat ne asiakkaat, jotka tekevät suurimman osan ostoksistaan S-ryhmän toimipisteissä.
Tarkasteluun haluttiin mukaan kasvipainotteinen ruokakassi. Se muodostettiin alle 34-vuotiaiden kassista, johon ei sisällytetty maito- tai lihaperäisiä tuotteita. Tässäkin ostajaprofiilissa suurimman osan ostosvalintoihin kuuluvat maito- ja lihatuotteet, mutta tässä ryhmässä kasviperäisten tuotteiden valinta painottuu muita ryhmiä enemmän.
On hyvä huomioida, että minkään ruokakassin sisältö ei kuvasta kenenkään kokonaista ruokavaliota eikä ryhmään kuuluvan yksittäisen henkilön ruokavalintoja, vaan ne on koottu suuresta aineistosta esimerkin omaisiksi ruokakasseiksi kuvaamaan tyypillisiä ruokavalintoja ja painottumisia. Lisäksi on syytä huomioida, että tarkastellun ostajaprofiilin talouteen voi kuulua useampi ihminen, jolloin ruokakassien käyttöaika voi vaihdella eri talouksissa.
Ruokakassien paino on vakioitu 15 kiloon. Tämä tarkoittaa tuotteiden ostopainoja. Ravintoaineiden saannin osalta tarkastelussa on huomioitu valmistuksen aiheuttamat painonmuutokset. Ruokakassien energiasisällön vaihtelu on huomioitu ravintoaineiden saannin osalta käyttämällä saantia 1 000 kcal kohti.
Suositusten mukainen ruokakassi rakennettiin Suomalaisten ravitsemussuositusten (Valtion ravitsemusneuvottelukunta) mukaan. Pohjana käytettiin suosituksissa kuvattuja suositeltavia elintarvikevalintoja. Koska suurin osa suomalaisista noudattaa sekaruokavaliota, kassi muodostettiin sekaruokavalion mukaan. Kassin sisältöä muodostettaessa sen sisältöä ei arvioitu suositusten mukaiseksi ravintoainetasolla. Tuotevalinnoissa, kuten ruisleipä, kasvis- ja hedelmävalinnat, huomioitiin ostodatan suosituimmat elintarvikkeet.
Ostodataa tarkasteltaessa voitiin todeta, että eri ostajaprofiilien valinnat ovat yllättävänkin samanlaiset. Tätä selittää varmasti osalta suuri aineisto, joka tasoittaa eroja. Löytyneet erot ja painotukset huomioitiin ruokakasseja muodostettaessa (kuva 1 ja 2).
Kuva 1. Ostodatassa havaitut painotukset eri ostajaprofiilien välillä.
Kuva 2. Ruokakassien sisältämät tuotteet. Suositusten mukainen ruokakassi on koottu suositeltavien ruokavalintojen mukaan ja muut S-ryhmän ostodatan pohjalta.
Ruokakassien hiilipäästöt
Ruokakassien hiilipäästöjen määrittämisessä käytettiin tuotteiden hiilijalanjäljistä löytyviä tutkimustietoa ja datapankkeja. Tutkimustietojen osalta huomioitiin tulokset viimeisen viiden vuoden ajalta. Mikäli tarkasteltavasta elintarvikkeesta oli tieto suomalaisen tuotannon osalta, käytettiin suomalaisen tuotannon päästökertoimia. Joidenkin erityistuotteiden osalta käytettiin valmistajan itse ilmoittamaa hiilijalanjälkitietoa, koska yleistä kerrointa ei ole saatavilla. Muuten käytettiin eurooppalaisen tuotannon keskiarvoa tai Euroopan ulkopuolelta tulevien tuotteiden osalta maailman laajuista keskiarvoa.
Hyödynnetyt tietokannat:
EcoInvent 3.8 tietokanta
The Big Climate Database, CONCITO
Farm to Retail Optimeal ® EU database
Agri footprint 5.0
RISE Food climate database , The open access list
Laskennassa käytetyt päästökertoimet.
Ruokakassien ravintoainesisältö
Ruokakassien ravintoainesisällön määrittelyssä hyödynnettiin Suomalaisten ravitsemussuositusten ravintoainetiheyssuositusta. Ravintoainetiheyssuosituksessa on esitetty saantisuositus 19 eri vitamiinille ja kivennäisaineelle 1 000 kcal kohti. Sen avulla voidaan tarkastella ruokavalion, aterian tai muun kokonaisuuden ravintoaineiden määrää energiamäärään verrattuna. Mitä enemmän ravintoaineita suhteessa energiaan, sitä parempi ravintoainetiheys. Esimerkiksi ruisleivästä ja makeisista saadaan molemmista energiaa, mutta ravintoaineiden saanti makeisista on vähäistä. Ruisleivän ravintoainetiheys on hyvä ja makeisten heikko.
Tämän lisäksi huomioitiin Suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen energiaan suhteutettu kuidun, proteiinin ja välttämättömien rasvahappojen saantisuositus. Proteiinin saanti huomioitiin välttämättömien aminohappojen saannin huomioimiseksi, sillä ruokien sisältämää välttämättömien aminohappojen määrää ei ole suoraan saatavissa. Vitamiinit, kivennäisaineet, kuitu sekä välttämättömät aminohapot ja rasvahapot ovat suojaravintoaineita eli elimistömme ei osaa valmistaa niitä itse, vaan tarvitsemme ne ruoasta. Tarkastelussa huomioitiin myös rasvan laatu siten, että välttämättömien rasvahappojen saanti huomioitiin laskennassa vain, mikäli kokonaisrasvasta vähintään 2/3 osaa oli tyydyttymätöntä. Näin ravintoainetiheyspisteitä eivät nostaneet sellaiset runsasrasvaiset tuotteet, joissa suuri osa rasvasta on tyydyttynyttä.
Elintarvikkeiden ravintosisältötiedot saatiin Elintarvikkeiden kansallisesta koostumustietopankki Finelistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Elintarvikkeet valittiin tietokannasta kypsennettynä ja siten, että tuotteeseen ei ollut lisätty rasvaa tai suolaa. Tarkastelussa huomioitiin tuotteiden kypsennyksen ja käytön aiheuttamat painonmuutokset, kuten lihan ja kalan painon pieneneminen, riisin ja makaronin painon suureneminen sekä kananmunan, kasvisten ja hedelmien kuorien osuus. Kaurahiutaleet tarkasteltiin kaurapuurona ja kahvi juomaksi valmistettuna.
Ravintoainetiheyspisteiden laskeminen
Ravintoainesisällön arviointia varten laskettiin ravintoainetiheyspisteet. Tämä oli tarpeellista sen vuoksi, että eri ravintoaineiden saantia ei voida vertailla suoraan niiden erilaisen tarpeen vuoksi (mikrogrammoista grammoihin). Ravintoainetiheyspisteet laskettiin vertaamalla kauppakassin ravintoainesisältöä ravintoainetiheyssuositukseen. Eli jokaisen ruokakassin kohdalla kaikkien ravintoaineiden saanti laskettiin yksitellen ja saantia verrattiin suositukseen. Mikäli ravintoaineen suositus ylittyi, huomioitiin se ravintoainetiheyspisteisiin. Mikäli saanti jäi suositusta pienemmäksi, se ei ollut riittävää ja sitä ei huomioitu pisteisiin. Ravintoainetiheyspisteet saatiin laskemalla yhteen mukaan huomioidut prosenttimäärät. (kuva 1)
kuva 3. Ravintoainetiheyspisteiden ja CO2-ravintoainetiheysindeksin laskeminen.
CO2-ravintoainetiheysindeksi
Koska selvityksessä haluttiin tarkastella ravintoaineiden saantia ruokakassien sisällöstä suhteutettuna niiden aiheuttamiin hiilipäästöihin, tarvittiin suhdeluku, jolla tätä vertailua voitiin tehdä. Tämän vuoksi laskettiin indeksiluku, joka saatiin jakamalla ruokakassin hiilipäästöt sen ravintoainetiheyspisteillä. Saatu luku kerrottiin tuhannella lukujen tarkastelun helpottamiseksi. CO2-ravintoainetiheysindeksi kertoo, kuinka paljon päästöjä syntyy suhteessa ravintoaineiden saantiin eli mitä pienempi luku, sen parempi.
Tulokset tuovat uusia näkökulmia tutuin teemoin
CO2-ravintoainetiheysindeksi on matalin suositusten mukaisessa kauppakassissa sekä alle 34-vuotiaiden kassissa (kuva 4). Korkein luku on lapsiperheen ja yli 65-vuotiaiden ruokakassissa. Tulokseen vaikuttavat kuitenkin eri tekijät. Suositusten mukaisessa ruokakassissa hiilipäästöjen määrä on hieman suurempi kuin 34-vuotiaiden kassissa (kuva 5), mutta ravintoaineiden saanti parempi (kuva 6). Nämä molemmat tekijät huomioivat luku on kasseilla samalla tasolla. Lapsiperheen kassissa ravintoaineiden saanti on kohtalaista, mutta hiilipäästöt korkeammat, kun taas 65-vuotiaden ruokakassissa hiilipäästöt ovat pienet, mutta myös ravintoaineiden saanti jää pienemmäksi.
Kuva 4. CO2-ravintoainetiheysindeksi eri kauppakasseissa.
Kuva 5. Eri kauppakassien hiilipäästöt.
Kuva 6. Ravintoainetiheyspisteet eli kuinka paljon ravintoaineita eri ruokakasseista saadaan.
Kokonaisuuden kannalta paras tulos siis saavutetaan, kun ravintoaineiden saanti on korkeaa ja hiilipäästöt matalat. Näistä kumpikaan ei riitä yksin toisen tekijöistä heikentäessä CO2-ravintoainetiheysindeksiä.
Kun tuloksia tarkastellaan ruoka-aineryhmittäin esille nousevat herkut ja juomat (kuva 7). Ne sisältävät hyvin vähän ravintoaineita, mutta tuovat kauppakassiin hiilipäästöjä. Vaikka niiden merkitys hiilipäästöjen kannalta on kassissa maltillinen, tarkasteltaessa niitä CO2-ravintoainetiheysindeksillä ne korostuvat tuloksissa; niiden kohdalla hiilipäästöjä syntyy paljon ravintoaineiden saantiin verrattuna. Toki niiden tarkoituskaan ei ole lisätä ravintoaineiden saantia, vaan tuoda ruokavalioomme mielihyvää. Tämäkin havainto kuitenkin tukee suositusta niiden kohtuullisesta käytöstä. On sekä ravitsemuksellisesti että ilmastonkannalta fiksu valinta herkutella maltilla.
Kuva 7. CO2-ravintoainetiheysindeksin jakautuminen eri ruoka-aineryhmiin. Mitä pienempi palkki, sen enemmän ravintoaineita saadaan suhteessa syntyviin hiilipäästöihin.
Tuloksia tarkasteltaessa on tärkeä muistaa, että ne ovat yksittäisiä kauppakasseja. Ne eivät kuvaa yksittäisen ihmisen koko ruokavaliota. Esimerkiksi maaseudulla asuvien ikäihmisten osalta voidaan pohtia, täydentyykö ruokavalio omavaraisuudella; kalastuksella, marjastuksella, sienestyksellä, metsästyksellä ja kotipuutarhalla. Ruokavalioon tuo oman lisänsä myös ruokailu kodin ulkopuolella; hoidossa, koulussa tai työpaikan lounasravintolassa. Kauppakassit ovat esimerkki yksittäisestä kauppareissusta, näkymä siitä, millainen ostoskassin sisältö voisi olla ja miltä se näyttää tarkasteltaessa sen ravintosisältöä ja ilmastovaikutuksia.
Sen lisäksi, että ruoan osalta tarkastellaan ravintoaineiden saantia sekä niiden tuotannossa syntyviä hiilipäästöjä erikseen, tämä selvitys tuo esille sen, että näitä on syytä tarkastella myös yhdessä. Silloin on mahdollista löytää omaan arkeen sopiva ruokavalio, joka on sekä ravitsemuksellisesti riittävä että ilmaston kannalta kestävä. Syömisen muuttaminen kohti suosituksia, kasvispainotteisemmaksi ja monipuolisesti sekä kohtuudella erilaisia elintarvikkeita sisältäväksi, on askeleita sekä ravitsemuksellisesti että ilmaston kannalta hyvään suuntaan. Monipuolisuus ja kohtuullisuus edesauttavat monipuolista ja riittävää ravintoaineiden saantia sekä vähentävät yksittäisen tuotteen hiilipäästöjen merkitystä. Yksittäinen elintarvike ei pelasta eikä kaada kenenkään ruokavaliota, vaan kokonaisuus ratkaisee.
Kirjoittaja on Envitecpolis Oy:n ympäristölaskennan johtava asiantuntija Senja Arffman. Koulutukseltaan hän on Terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti.
Tutustu Ilmasto ja ravitsemus – ruokakassit puntarissa -selvitykseen tarkemmin:
Selvitys on jatkoa marraskuussa 2020 julkaistulle selvitykselle Ruokien ravitsemus ja hiilipäästöt.
Comments